Tästä se alkaa!

Alkuun lyhyesti viikonlopun tapahtumista. Sain luettua niitä MAVY-matskuja ehkä huikeet kuuskymmentä sivua. Parempi se kun ei mitään. Onhan tässä vielä kuukausi armonaikaa.

Lauantaina käytiin taas ruokaostoksilla. Ja jälleen jaksoin ihmetellä valikoiman laajuutta. Val d'Europin Auchan on aivan tosi iso. Kiertelin ympäri kauppaa ristiin rastiin ja muistin taas miks muhun iskee Ranskassa kokkauskärpänen! OMG, niitä juustohyllyjä. Kun kämppikset kysyi et onko jotain, mitä en syö, vastasin makkaraa, mutta pyörsin puheeni kun päästiin makkarahyllyn luo. Ne näytti niin paljon herkullisemmilta kun suomalaiset jauhohirvitykset... No, jouduttiin lopulta kävelemään niiden ostosten kanssa meidän luksuslokaaliin, joka ei ookaan niin luksus kun luultiin, koska bussit kulkee niin harvakseltaan. Kyllä teki varmasti hyvää meidän kanapaloille, maidolle jne. Mutta eniten kärsi kuitenkin käsivarret kun valehtelematta lähes kymmenkilosta säkkiä +30 asteen helteessä joku kolmisen kilometriä kannettiin. Siis niitä säkkejä oli kaksi, toinen mulle ja toinen Lucilelle. Mirja oli töissä.

Sunnuntai menikin sitten puoliunessa, kun vaan lusmuttiin koko päivä kämpillä. Täällä oli joku juhlapyhä, kukaan ei tiedä mikä, mutta sen takia kaikki kuitenkin oli kiinni.

Tänään alko sitten koulutus pläjäyksellä Disneyn historiaa. Se oli paljon viihdyttävämpää kun olin odottanut, kiitos hauskan vetäjän, joka muuten oli homo ja alunperin Italiasta. Arnaud siis eläyty aivan täysillä rooliinsa ja siellä sai muutaman kerran nauraa ihan aidosti. Disney on yhtä showta muutenkin. Castmemberit ei ookaan mitään asiakaspalvelijoita vaan osa suurta disney spectalea on stagella viihdyttämässä guesteja :) Kohta puhun sellasta disney slangia sekotettuna ranskaan, englantiin ja suomeen, etten pysy enää itekään mukana...

Ai niin, unohin kertoa, että aamu alkoi valokuvauksella ID:ta varten. Kuva on kamala, mutta mulla on sentään silmät auki :) Ja ID:n mukaan on töissä Fantasylandissä. Se on kuulemma pikkuprinsessojen lempipaikka. Saa nähä, millasen krumeluurin mekon saan päälleni. Mitenköhän ne on mut tonne sijottanu? Arpomalla? Ei kai siinä auta kun hymyillä nätisti pikkulapsille ja toivoo, ettei ne oo kurittomia taikka kiukuttele. Siinä kyllä koitellaan kenen tahansa kärsivällisyyttä, etenkin jos se kostyymi on erittäin epämukava ja hellettä enemmän kun tarpeeksi. Huomenna sen sitten näkee.

Niin ja sit törmäsin siellä koulutuksessa pariin jyväskyläläiseen. Mietin jo vähän aikasemmin, että se toinen tyttö näyttää tosi tutulta jostakin. Totesin sit vaan, et ehkä kaikki ihmiset alkaa pikkuhiljaa näyttää tutulta. Myöhemmin selvisi, että ollaan sen tytön kanssa kuljettu vuosikaudet samalla bussilla Neniksestä kouluun! Että näin outoja kohtaamisia.

Ja vielä yksi, ei-Disney uutinen: mä pääsin sisään jyuhyn! Siis toistamiseen. Musta tulee yhteiskuntapolitiikan fuksi! Gradun valmistuminen, ja varsinkin sen aloittaminen, siirtyy siis taas. Mitäs pienistä :)