Kävin eilen lääkärissä. Sinne ei onneks ollutkaan niin vaikea löytää kun pelkäsin. Val d'Europin ostoskeskuksessa on myös lääkärikeskus. Olin menossa sinne bussilla, mut sitten joku ystävällinen monsier pysähtyi autollaan ja tarjosi mulle ja yhdelle toiselle bussia odottaneelle kyydin. Jos olisin ollut yksin en ois varmaan uskaltanu ottaa tarjousta vastaan. Pieni epäluulo lienee vaan tervettä...
En sitten joutunut odottamaan lääkärille pääsyä kun sellasen tunnin verran. Lääkäri totes, että mulla on varmaan poskiontelotulehdus (ei siis kattonu ultralla onteloita tai mitään, kuten usein Suomessa) ja määräsi antibiootit. Loppuaika sitten jutusteltiin mun töistä Disneyllä ja mun Pariisikokemuksista. Lääkäri lupasi esitellä mulle Pariisia, jos vaan tahdon ja kerron millon. Se oli siis nuori mieslääkäri. Hivenen outoa sanoisinko. Mutta näin siis Ranskassa.
Noh, tärkeintä, että sain reseptit enkä köyhtynyt kun 22euroa. Nyt resepti oli muuten koneella kirjotettu, vielä mun Limoges aikana ne olin käsinkirjotettuja. Edistystä lienee siis tapahtunut :)
Menin sitten illaksi töihin. Taisi olla melkoinen vikatikki. Yritin puhua suhteellisen vähän ja etenkin vältin huutamista säästääkseni ääntäni. Opettelin siis käyttämään käsimerkkejä :) Toisin sanoen siis viuhtomaan käsillä siihen tahtiin ja sillä topakkuudella että kenen tahansa luulisi ymmärtävän mitä tahdon. Valitettavasti lopputulos oli ja on kuitenkin se että musta ei lähe ääntä. Merde. Aioin kyllä mennä silti tänään töihin, vaikka se ihan vaan vähän tyhmältä ajatukselta tuntuukin. Haluan nimittäin vaihtaa mun työvuoroja. Se ei oo kovin yksinkertaista, mutta oon löytäny siihen keinon. Enää tarvii vaan saada kaikki osalliset ihmiset paikalle ja toteuttaa muutokset. Huh huh. Äänettömänä aika haastavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti