Työsuhde-etuja(?)

Täällä on satanut nyt vähän liikaa. Eilenkin ihan koko päivän, tänään näyttää jatkuvan eikä lopusta tietoakaan :( Ranskalaiset on jo pari viikkoa sitten todenneet et syksy on tullut. Säät ja ihmisten loma-ajat ei vaan näytä oikein menevän yhteen. Täällä kun tosi moni putiikki, ravintola, kahvila, kampaamo, baari jne. on kiinni (fermeture annuelle), koska omistaja on lomalla. Puoli Pariisia huutaa tyhjyyttään. Lauantaina kun etittiin jotain menomestaa lähes kaikki oli kiinni!

Aikani kuluksi päätin kasata listan Disneyn työsuhde-eduista. Tai oikeastaan cast memberinä olemiseen liittyvistä asioista. Monet jutut ei kyllä oo etuja perinteisessä merkityksessä.

1. Avant premier cast membereille Toy Story Playlandiin. Kävin viime viikolla kokeilemassa Walt Disney Studioiden uusimpia laitteita, jotka muuten avautuu guesteille vasta joskus tällä viikolla. Ihan mukavia laitteita olivat. Tuntui kivasti mahassa.

2. Ilmainen sisäänpääsy puistoihin. Kuukauden töissäolon jälkeen sain pass en scènen, jolla voi viedä ilmaseks enintään kolme ihmistä kaks kertaa puistoon. Lisäks tietty backstagen kautta pääsee puistoihin, kunhan on vaan ID. Tää on kai kiellettyä, mutta kaikki tekee näin.

3. Kuullunymmärtäminen kehittyy. Työkielenä on ranska, mutta ei todellakaan mikään kieliopillisesti tai ääntämykseltään standardiranska. Jokainen mongertaa kieltä niin hyvin kun osaa tai viitsii. Cast memberit kun saattaa olla kotoisin ties mistä ja äidinkielet vaihtelee. Sama pätee kyllä guesteihinkin...

4. Tervehtimisestä tulee rutiini. Joka työpäivä pääsee treenaamaan vähintään satoja kertoja (joskus jopa tuhansia?) tervehdysten bonjour, bonsoir, au revoir, bonne journée ja bonne soirée ääntämistä. Ainut huono puoli on se, että vaikka b ei olisikaan riittävän sonore tai on nasaali, kukaan ei korjaa sua. Lisäksi saa harjoitella muun muassa fraaseja vous êtes combien?; attention au départ; patientez quelques moments, s'il vous plaît; on s'assoit, s'il vous plaît; ne courez pas sur le plate-forme, s'il vous plaît...

5. Päässä soi useimmiten joku Disney-biisi. Joko se on oman laitteen tunnarimusa, hirveä Train Disney All Stars Express rankutus, paraatien prinsessakipaleet tai ihana ilotulitusmusiikki (ilmeisestikin Disneyn leffasta Lumottu). Viime päivinä mua on alkanut myös vainota Smallin kello. Oon kuulevinani sen vähän vaikka missä: puiston toisella puolella, hotellin pihassa, Pariisin metrossa. Klik-klak, klik-klak, klik-klak...

6. Pääset vastaamaan mitä ihmeellisempiin kysymyksiin ja toimimaan yleisenä tietotoimistona.
Tuleeko ihmiselle pahempi olo laitteessa vai laitteen ulkopuolella? Täällä Disneylandissa on paljon taloja, kuka niissä asuu? Missä on mini-Pariisi? Missä on Peter Panin koti? Ootko sää Liisa Ihmemaassa? Miks toi linna liikkui? Tuolla on ankanpoikanen, voitteko pelastaa sen? Monelta menee viiminen metro Pariisissa? Missä on lähin mäkkäri? Mistä saa tupakkaa? etc.

7. Stressinsietokyky ja itsehillintä kehittyy. Tai näin ainakin toivon sen jälkeen kun oon kuunnellut kettumaisen asiakkaan valitusmonologia kaatosateessa, alottanut työpäivän, sillä että pikkupoika potkaisi mua sääriluuhun tai kun mies huusi mulle pää punaisena sylki lentäen, että on jäänyt omasta 46 hengen israelilaisryhmästään, joka omistaa jostakin (Disneystä?) niin ja niin paljon. Kas vaan, kun en ollut mitään ryhmää edes nähnyt...